Diipadaapa. Eiliset teatteriopin tunnit oli tosi kivat. En tiedä, kuinka oon niin mieltynyt niihin. Viestin eilen Miikan kanssa yöhön asti. En oo taas kuullu siitä vähään aikaan, hauska oli kuulla. Illalla kipitin äitille kattomaan Miffoa, joka oli suloinen elokuva. Katottiin Elsan kanssa kesätyöpaikkoja ja voi olla, että nyt pitäisi jo hakea jotain. Teakin ennakkotehtävät oon melkein tehny. Vien ne ensi perjantaina.

Näin viime yönä unta pääsykokeista. Se oli kamalaa. En ollu ajatellu, että mua jännittäis niin paljon. Se jännitys oli ihan mieletön. Yhtenä tehtävänä oli mennä jäävedessä kumiveneellä ja sellanen miekkavalas koko ajan tuuppi mua ja mun olis kai pitäny auttaa sitä. Olin koko ajan epätietonen, enkä löytäny mistään sitä tietoa, että pääsinkö jatkoon vai en. Apuva.

Tänään mieleni on kaunis.

Reetta

Tänään on ollut ihana päivä!

Eilen tosiaan pidettiin Reetan kanssa linjat auki monta tuntia ja suunniteltiin tänpäivästä radio-ohjelmaa. Yhteisen suunnittelun jälkeen koitin laittaa vielä ajatukset kasaan ja menin nukkumaan vähän ennen kolmea. Kyllä kannatti suunnitella. Siellä oli aivan ihanaa!

Tehtiin siis n. tunnin radio-ohjelma Hattutehtaalla Free your mindiin. Alussa jännitti sen verran, että puhuin kauheen nopeesti ja luin paljon paperista, mutta se oli vaan ekat lauseet. Sen jälkeen oli koko ajan ihan mielettömän hauskaa. Reetan kanssa oli niin helppo olla ja kaikki mokat tuntu ihanan inhimillisiltä ja siks niin hauskoilta. Pahin oli, kun soitettiin yks jingle, joka oli aivan järkyttävän huono ja meillä oli mikit päällä samaan aikaan ja sanoin siihen päälle: "Hirvee." Ups. Ehkei kukaan huomannu. Oli siinä myös sellasta sähellystä, kun samaan aikaan yritin vaihtaa levyä, laittaa taustaääntä ja puhua liidiä, niin se puhe oli sellasta papatusta jostain ihan aiheen vierestä ja katkeili koko ajan. Ei se haittaa. Sen jälkeen oli ihan sellanen olo, että ois voinu jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kaisa kehu maasta taivaisiin. Se oli ihanaa. Reetta sano jo ensimmäisen biisin aikana: "Kyl mä ainaki otan kympin." Nauratti. Tota vois kyllä tehä enemmänki ja ne sano, että tulkaa tekemään. Wiih.

Hattutehtaalta mentiin koululle abilauluharkkoihin, jotka oli ihan järkyttävät. Kukaan ei osannu mitään lauluja, eikä siitä laulamisesta tullu mitään. Penkkaripäivänä voi olla, että kaikki paremmissa tunnelmissa yhtäkkiä osaakin kaiken. Tähän tulis hymiö. Olen odottanut lukion alusta asti Päästäkää minut pois Kalliosta -biisiä ja nyt sen aika viimein koittaa. Jes.

Koululta minä, Reetta ja Fanni mentiin Kamppiin Cafe Picnicciin ja oli jotenkin ihanaa olla pitkästä aikaa kolmistaan kahvilla. Sain myös penkkaripuvun, kun Reetta lupasi, että saan lainata sen siskon sinistä pantteripukua. Minäpäs olenkin karhu. Olen maailman viimeinen karhu, jolta kettu ei ole huijannut avannossa häntää. Olen ovela.

Huomenna monilla kollegoilla on tekstitaidon koe. Ihanaa, ettei mulla ole. Teatteriopin tunnit on iltapäivällä ja sinne on kiva mennä. Kurssi vaikutti lupaavalta. Ihana fiilis, ihana elämä. Onpas tänään kaikki ihanaa. Tuokaa mulle ilmapallo, johon voin säilöä sen.

Reetta

Aamulla mittari näytti 24:n asteen pakkasta. Siinä vaatteen määrässä tunsin itseni vauvaksi, joka on pakkashaalarissaan tönkkö viisisakarainen tähti. (Kiitos, Fanni, hyvästä kielikuvasta.) Se siitä elämästä. (Tämähän ei millään lailla kerro kovasta kiireestä.)

Reetta, ruiskraisk.

Aurinko ja jukramainen pakkanen.

Eilen menimme illalla saunaan, kuuntelin Kirkaa ja katsoimme Bridget Jonesia pikkutunneille (siis yhteen). Aamulla Dancing Queen yritti herättää, mutta levyä ehti mennä ainakin 10 sävellystä ennen kuin heräsin. Espanjan preli oli viime kevään ylppäri ja se meni keskittymisen tasoon nähden ihan hyvin. Keskittymiskapasiteettini (huom. hieno sana) on siinä mielessä jotenkin heikko, että viimeisiä luetunymmärtämisiä en ikinä jaksa lukea kunnolla. Lähdin aikaisin ja menin katsomaan editointiluokan miehitystilaa. Se oli vapaana ja räppäripojat auttoivat asian hoidossa. Nyt radiojuttu on levyllä, vihdoinkin, ja toimii.

Tänään suunnittelen torstaista radio-ohjelmaa ja katson ehkä leffaa ilman tekstejä. Ylppärikuuntelut ovat jo ensi viikolla. En ole vielä valmis. Apua. Illalla menen äitille, josta pidän ihan hurjan huisisti.

Huomenna on ensimmäiset tunnit teatterioppia! Sitä odotan innolla. Jouston jälkeen suunnittelemme Lumikin koreografioita. Kotona on kova työ radiojutun kanssa, pitänee pitää linja Reettaan auki koko hela päivän. Eikö muka muuta? Huomiseksi pitää jättää abilaulu! Jotenkin tuntuu ihanalta. Kello on noin vähän, eikä ole akuuttia tekemistä. Vau.

Reetta, kaunein mielin

Onneksi lähdin metsään. Meninkin viime kesän suosikkikukkulalleni Kehä II:n läheiseen metsään kelopuun tykö. Istuin toppahousut jalassa hangessa ja lauloin Leevejä, Baddingia, Ismo Alankoa ja gospelia. Kehätien elämää kaukaa puiden takaa katsellessani pidin ensin mahtipontisen puheen itselleni ja maailmalle ja sitten Jumalalle. Istuin pitkään aloillani. Tuntuu jotenkin juhlalliselta rukoilla "vuorilla" tai pelloilla, joilla harrastan sitä useinmiten. Jatkoin sitten kotiin päin puhtaassa ja astumattomassa lumessa ja tunsin kaiken olevan taas hetken täydellistä.

Nälkä kurnii vatsassa. Olen ollut herkkulakossa jo hurjat kahdeksan päivää. Toisaalta se on sinänsä hurjaa, ettei se ole tuottanut tuskaa. Yleensä ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Ensi viikon torstaina on pidettävä taukopäivä, sillä taskussa on silloin kolme kiloa fazerin karamelleja. Penkinpainajaiset painavat painollaan. Menenpä syömään. Hihhei.

Reetta