Onneksi lähdin metsään. Meninkin viime kesän suosikkikukkulalleni Kehä II:n läheiseen metsään kelopuun tykö. Istuin toppahousut jalassa hangessa ja lauloin Leevejä, Baddingia, Ismo Alankoa ja gospelia. Kehätien elämää kaukaa puiden takaa katsellessani pidin ensin mahtipontisen puheen itselleni ja maailmalle ja sitten Jumalalle. Istuin pitkään aloillani. Tuntuu jotenkin juhlalliselta rukoilla "vuorilla" tai pelloilla, joilla harrastan sitä useinmiten. Jatkoin sitten kotiin päin puhtaassa ja astumattomassa lumessa ja tunsin kaiken olevan taas hetken täydellistä.

Nälkä kurnii vatsassa. Olen ollut herkkulakossa jo hurjat kahdeksan päivää. Toisaalta se on sinänsä hurjaa, ettei se ole tuottanut tuskaa. Yleensä ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Ensi viikon torstaina on pidettävä taukopäivä, sillä taskussa on silloin kolme kiloa fazerin karamelleja. Penkinpainajaiset painavat painollaan. Menenpä syömään. Hihhei.

Reetta